Rakas päiväkirja

Olen saanut uuden ystävän. Hänen nimensä on Jens. Hän on Canonin 500D järjestelmäkamera varustettuna 18-135mm objektiivilla. Minusta tuntuu, että olen palavasti ihastunut häneen.

Pukeutuminen liitetään olennaiseksi osaksi seksuaalisuutta, mutta onko sillä seksuaalisen suuntautumisen kanssa mitään tekemistä? Ei, ei ole, ei minun mielestäni.

Voisin sanoa, että tunnen itseni poljetuksi ja sorretuksi, koska vallalla tuntuu yhä olevan käsitys, jonka mukaan se, miten pukeudut määrittää seksuaalisen suuntautumisesi. Minä pukeudun yhä edelleenkin hyvin poikamaisesti, se asia ei ole muuttunut miksikään viimeiseen kuuteen vuoteen. Minä viihdyn kehossani, joka on naisellinen, mutta en välitä pukeutua naisellisesti, koska tuntisin oloni epämukavaksi ja tietäisin teeskenteleväni jotain muuta kuin mitä olen itselleni ja muille.

Ehkä ongelma on vain minun pääni sisällä. Minusta vain tuntuu, että tässä yhteiskunnassa täytyy olla räikeästi naisellinen nainen voidakseen olla täysin tavallinen heteronainen ilman, että sitä tarvitsee alleviivata. En minä sillä, kysyminen ei ole rikos - mutta joskus sitä tuntee itsensä lähes rikolliseksi; pahimpia ovat ihmiset, joita en tunne ja jotka eivät tunne minua, jotka eivät sano mitään tai jos sanovat sen niin inhottavalla tavalla, että miettii pitäisikö minun rangaista itseäni, koska olen tällainen?

Minulla ei ole koskaan ollut epäselvyyksiä seksuaalisen suuntautumiseni suhteen. Ymmärrä toki, ettei minun seksuaalinen suuntautumiseni ole ihmisille itsestään selvää, mutta eikö seksuaalisuuskysymystä voi sivuuttaa siksi kunnes oppii ihmisen paremmin tuntemaan? Ei, ei sitä voi, koska useimmiten ihminen, joka takertuu siihen miten pukeudun, miten olen niin ruma ja lesbo eivät edes välitä tutustua minuun.

Asiaa pohdittuani, tulen siihen tulokseen, että ongelma on ennen kaikkea pääni sisällä. Se liittynee pelkoon, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Kuten olen kertonut pelko on vaikuttanut siihen mikä minä olen, miten näen muut ihmiset, eikä pelon vaikutus ole aina positiivinen. Olisi jeesustelua sanoa, että minä hyväksyisin ihmiset täysin varauksetta, että minä olisin mikään sanomaan, että yksin minua kohtaan on tehty vääryyttä, mutta eivätkö kaikki pohjimmiltaan tarkoita vain hyvää - itselleen?

Seksuaalisuudesta puhutaan paljon. Media tihkuu seksiä, tissit ja teräksestä valetut vatsalihakset ovat esillä ja niidenkö varaan pitäisi rakentaa oma seksuaalisuutensa ja minuutensa? Ei, ei pitäisi, mutta silti me teemme niin. Kun tarkastelee objektiivisesti median antamia malleja voi kysyä, kuinka usein törmää naiseen, joka rikkoisi sitä naisen kirottua naisellista ihannetta. En sano, että miehen mallit mediassa olisivat juurikaan parempia, mutta minusta valinnan varaa on enemmän, nykyään on jopa hyväksyttävää, että mies pitää huolta itsestään (mikä on pitkään koettu naisten yksinoikeudeksi). Tiedän, tiedän, miksi kukaan haluaisi nähdäkään mitään muuta. Outolinnut ja vastarannan kiisket pysykööt piilossa kellareissa ja häkkivarastoissa, että totuuden vääristely voi jatkua.

Miksi me sitten ihailemme pelkkää pintaa? Asia, jota minä en tule koskaan käsittämään. Yhtälö on mahdoton ratkaista minulle, jonka elämään mainokset tai media eivät ole koskaan määränneet, joka on kieltäytynyt näkemästä ja kuulemasta, koska se on turhauttavaa ja niin rumaa ja aiheuttaa niin paljon tarpeetonta mielipahaa.

NaNo:n 24. päivä [tavoitteena 39800 sanaa]: Koska koneeni akku ei selittämättömäksi jääneestä syystä latautunut ja minuun iski hienoinen paniikki. No, ongelma onnistuttiin korjaamaan, mutta vasta ylettömän tuskailun jälkeen. Ah, nyt olen onnistunut nitomaan kahdeksan päähenkilöistäni toisiinsa (mutta kaikki heistä eivät tiedä sitä). Sen lisäksi on vielä kolme omille teilleen harhautunutta haihattelijaa, joiden kohtalo tulee määräytymään aivan seuraavien lukujen mittaan. Tai ainakin se olisi suotavaa, jotta voisin vihdoin keskittyä itse juoneen, enkä sepittämään mistä kukin hahmo toisensa tuntee ja mitä he henkilökohtaisella tasolla ajattelevat ja tuntevat jokaisesta pikku yksityiskohdasta. Sanoja kertyi 43704 - loppu häämöttää.

NaNo:n 16. päivä [tavoitteena 27200 sanaa]: Olen melko ylpeä itsestäni, olen kirjoittanut hirvittävän hyvää tekstiä tänään. Juoni edistyy, se muuttuu sitä mukaa, kun kirjoitan ja se on aivan uutta minulle, joka en yleensä suostu poikkeamaan etukäteen tarkkaan suunnitellusta juonesta - en edes silloin, kun se olisi tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Nautin hirveästi siitä, että pitää kirjoittaa paljon ja on niin vähän aikaa, siinä antaa itsensä tehdä niitä luovia ratkaisuja. Sanoja 29834.

NaNo:n 17. päivä [tavoitteena 28900 sanaa]: Kuten voimme huomata, minulla on vaikeuksia kirjata kohtaamiani epäkohtia, vastentahtoisuutta ja onnistumia blogiin. Eihän se näin tuskallista ollut viime vuonna? Ei, mutta toisaalta viime vuonna kaikki oli muutenkin toisin. Olen onnistunut tänä vuonna pysymään visusti suunnittelemassa juonessa ja no, yleisesti ottaen olen myös edennyt kiitettävästi. Ei liene mikään yllätys, etten muista enää puoliakaan siitä, mitä tulin kirjoittaneeksi, mutta tuntemukset ovat tällä hetkellä positiivisia. Enimmäkseen. Sanoja kertyi 31510.

NaNo:n 18. päivä [tavoitteena 29600 sanaa]: Marraskuun toiseksi viimeinen viikko on puolivälissä ja kirjoittaminen takkuaan hieman. Luulen, että se johtuu hyvinkin pitkälti parista hahmosta, jotka ovat nyt viime aikoina vähän lipsuneet lestistään ja se ärsyttää. En tiedä varmaksi, mutta siltä se nyt vaikuttaisi. Kaiken lisäksi juoni on sellaisessa vaiheessa, että vaatii minulta paljon tavallista enemmän aivotyöskentelyä kehittää siitä tekstiä. No, sanoja on nyt 33208.

NaNo:n 19. päivä [tavoitteena 31300 sanaa]: En ollut pyytänyt ja se tuli minulle täysin yllätyksenä. Elämä nimittäin. Tänään oli taas sellainen päivä, että jouduin tosissani tuskailemaan miten minä ehdin kirjoittamaan 1700 sanaa, kun aika ja kärsivällisyys eivät mitenkään riitä. No, niin ikävältä kuin kirjoittaminen taas tänään tuntuikin minun onnistui kuitenkin haalia päivän sanamäärä kassaan ja olla vieläpä jopa vähän tyytyväinen itseeni. En tosin voi sanoa olevani tyytyväinen siihen millä tavoin olen tuonut tarinani pääpahuksen motiiveja ilmi, mutta siis noin yleisesti ottaen tyytyväinen, että sain kuitenkin jotain aikaan. Sanoja noin 34900, tai jotain sinne päin.

NaNo:n 20. päivä [tavoitteena 33000 sanaa]: Aika omituista, että kirjoittamisen kanssa todellisia vaikeuksia on ollut vasta tällä kolmannella viikolla - yleensähän niitä pitäisi esiintyä toisella viikolla, tai niin olen ymmärtänyt. No, tänään oli sanoisinko perusnanoilua, eli hyvin pitkälti Hera, jonka näkökulmasta lukua kirjoitin, porautui muihin päähenkilöihin ja pohdiskeli heidän motiivejaan ja viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä käyttää valttikorttia; unet. Olen ehkä siitä hieman ”onneton” nanottaja, ettei oikein osaa käyttää unia tai takaamia sanamäärän kerryttämiseksi - tekstiä on nyt 33 lukua ja näihin lukuihin sisältyy vain yksi takaaman ja yksi uni. Juu, sanoja on nyt 37027.

NaNo:n 21. päivä [tavoitteena 34700 sanaa]: Puolessa toista tunnissa tuhat sanaa! Uskaltaisin veikata, että parempaan en pysty. Moisen kiirehtimisen ja huomattavan vaatimattomaan sanamäärän sepitän äidin 50-vuotissyntymäpäivien syyksi. Vaan minullapa ei ole häntää, koska olen kaksi päivää edellä aikataulusta. Tarinassa ei tapahtunut mitään edistyksellistä, mutta en siitä itseäni soimaa. Vielä kun keksisi selityksen näille Heran näkemille oudoille, kryptisille painajaisille, vaikka ei se kai ole olennaista. Minä en hirveästi pidä tarinoista, jotka tukeutuvat uniin, mutta toisaalta nyt on vähän sellainen olo, että ehkä nuo painajaiset voisivat selittää jotain, kertoa Herasta enemmän kuin mitä pystyn hänestä kertomaan hänen muun elämänsä yhteydessä. Huomasin muuten, että puhun yksinomaan Herasta, vaikka päähenkilöitä on jopa yhdeksän ja joista muutamat ovat jopa tärkeämmässä osassa ja esiintyneet tarinassa paljon enemmän kuin Hera. Hmm.. Ehkä se johtuu siitä, että Hera on hyvin paljon minun kaltaiseni. Enpä tiedä. Sanoja 38016.

NaNo:n 22. päivä [tavoitteena 36400 sanaa]: Sunnuntait ovat minulle aina niitä alakuloisia päiviä, mutta kas kummaa tänään se ei minua haitannut. Se, minkä eilen menetin otin tänään takaisin, eli olen jälleen sen kaksi päivää edellä. Jotkut sanovat, että etumatka latistaa inspiraation - en oikein tiedä, mitä tuohon nyt sanoisi, minulla ei ole kokemusta aiheesta, koska olen vain keskinkertainen kirjoittaja, joka kirjoittaa tunnollisesti - ei uskalla ottaa sitä riskiä, että jättäisi kirjoittamatta, mutta ei myöskään kirjoita 50 000 sanaa ensimmäisen viikon aikana. Niin, huomasin, että keskinkertaisuus, joka todettiin onnettomuudekseni opiskeluissa vainoaa minua NaNo:nkin kanssa. Mutta ei siitä sen enempää. Tosiaan, kirjoittaminen sujui tänään kivuttomasti ja juonikin otti pienen askeleen kehittyäkseen - en tosin ole edelleenkään varma, mitä teen sille harmaalle alueelle, josta minun on onnistunut täyttää vasta pieni osa, enkä minä itse asiassa tiedä enää lopustakaan. Olisiko tämä se viimeisen 10 000 sanan kriisi nyt? Sanoja ompi 40318.

NaNo:n 23 päivä [tavoitteena 38100 sanaa]: Mikä kummallisinta kirjoittaminen tuntuu jotenkin vastenmieliseltä, on vähän sellainen olo ettei oikein jaksaisi, mutta kun alkaa kirjoittamaan teksiä syntyy kuitenkin aivan itsestään. Alitajuisen kirjailijani siivittämää luovuutta, ilmeisesti. Palaset alkavat pikkuhiljaa oikeasti löytää omat paikkansa tässä hermottomaksi paisuneessa maailmankarttaa kuvastavassa palapelissä. Luulen, että kun marraskuun päätyttyä tulostan nämä aikaan saamani sivut ja seulon kohtaukset, jonka jälkeen suunnittelen juonen loppuun ja tammi-helmikuussa pyrin kirjoittamaan tämän loppuun ja vasta sen jälkeen alan oikeasti karsia sieltä pois epäolennaisuuksia, sekä tietysti muovata tekstiä sujuvammaksi. Minulla on tämän kaltaisen kirjoittamisen kanssa se ongelma, että ajatukseni pysyvät huonosti kasassa ja alan toistella itseäni - minulla pitää olla se tiukka ennalta määräytynyt tapa lähestyä jokaista hahmoa ja tilannetta, että voin itse sanoa pitäväni siitä. Huomaan, että kirjoittamisen suhteen olen paljon itsekriittisempi kuin piirtämisen suhteen. Enpä tiedä, mistä se johtuu. Sanoja on 42020.