Jeshtash sentään! Tämä kirjoitus julistaa: Kärsikää! Kuolkaa tylsyyteen, ihmiset! No, ei ole tarvis noteerata – säästätte siinä vain omaa aikaanne. Olen siis kerännyt tähän blogimerkintään edistymiseni NaNo-projektini kanssa. Linklink NaNooni.

NaNo:n 16. päivä [tavoitteena 29300 sanaa]:Nyt porskutellaan jo kivasti edellä aikataulusta, voi olla että viimeinen viikko tulee olemaan sellaista 'kunhan tässä huvikseni nyt jotain säädän'-kirjoittamista. Kasassa on nyt 36100 sanaa ja olo on autuaallinen. Edelleenkään ei pienintäkään muistikuvaa siitä mitä helvetti kirjoitin sen 3117 sanaa, jotka tänään ennätyksellisessä kolmessa tunnissa sain aikaan - eikä tehnyt edes kipiää! Se kyllä muistan, että taisin pohjustaa tuhannen sanan mittaista ihmissuhde paskaa Stam1nan Väkivaltakunnalla, mutta mitään muuta en sitten kyllä muistakaan.. Taisin mie paatostella jotain siitä miten itse ajattelen rumuutta ja kauneutta - jotain tällaista muistelisin tehneeni, en voi olla ihan varma - periaatteeni on, etten palaa tarkastelemaan sepostuksiani ennen joulukuun ensimmäistä, jolloin häpeä on todennnäköisesti sitäkin suurempi.

NaNo:n 17. päivä [tavoitteena 31000 sanaa]: Olen neljä päivää (en minä tiedä, en ole niin hyvä matemaattisissa asioissa ':f) edellä aikataulusta ja kirjoittaminen sujuu yllättävän kivuttomasti. Tänään voin ilmoittaa jopa muistavani jotain siitä mitä kirjoitin tähän 1700 sanan päiväkiintiööni. Se oli jos jonkinlaista ihmissuhden sotkua, mutta siinä mielessä realistista minun kirjoittamakseni, että päähenkilön ei ensinkään ole tunnevammainen, hänen vanhempansa eivät ole kuolleet ja hänellä on minun neuroosini. Tarinasta itsestään puolestaan realistisemman se, että tähän menessäni riveillä tai rivien väleissä esiintyneistä hahmoista vain kolmella on hienoisia epäselvyyksiä tunteidensa kanssa, eikä kukaan ole vielä osoittanut olevansa tunnevammainen! Kohta minä kai voin alkaa kirjoittamaan jo ihan normaaleista ihmisistä tavallisesti kun päähenkilöni (kuten roolipelihahmonikin) tapaavat olla tavalla tai toisella sydämettömiä paskiaisia, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan. Sanoja on nyhten kasassa 37817, mikäli oikein muistan - saattaapi niitä tulla tänään vielä vähän lisääkin.

NaNo:n 18. päivä [tavoitteena 32700 sanaa]: Kummallista, mutta takerruin tähän omituiseen, ristiriitaiseen ihmissuhteeseen josta jo aiemmassa merkinnässä puhuinkin. Kyllä, kukaan hahmoistani ei vieläkään ole osoittanut olevansa tunnevammainen vaan jopa viattomat sivulliset (jotka koen yleensä kirjoituksissani melko epäoleellisina ja kirjoitan heistä yleensä tyhmiä ja tunteettomia) ymmärtävät yllättävän paljon päähenkilöiden ajatus- ja tunnemaailmasta. Jotta koko sepostus ei menisi ihan plärinäksi pitäisi keksiä, jokin arvaamaton juonenkäänne - vaan mikähän se olisi? Voi olla hieman aikaista miettiä sitä vielä tässä vaiheessa - toisaalta, tästä ei tule mitään menestysromaania, joten ketä kiinnostaa vaikka kaikki tapahtuisi vähän nopeasti ja yllättäen? (Toisaalta, tämä koko kertomus on niin skeptinen, että nopea eteneminen tapahtumien ketjussa tuskin merkittävästi huonontaisi koko roskaa..) Sanoja onpi kertynyt 40080.

NaNo:n 19. päivä [tavoitteena 34400 sanaa]:Edelleen jätkan ihmissuhdedraamani parissa, vaikka en ole vielä päässyt tutustumaan syvällisemmin muiden kuin päähenkilöideni sielunelämään luulen, että siellä taka-alalla häilyy pari herkullista hahmoa, jotka voi kirjoittaa vähän niin ja näin - katsoo nyt mitä tästä tulee jos tulee ensinkään yhtään mitään. Minä olen huono kirjoittamaan ihmisiä arkipäiväisiin rutiineihin, kun olen tähän asti kirjoittanut ainoastaan tekotaiteellista paskaa, jossa mahdotonkin tehdään mahdolliseksi. Toisaalta nyt pääsen kirjoittamaan suuresti rakastamaani inhorealismia. Olen edennyt kertomuksesta (josta olen siis jo viimeiset kaksi päivää höpötellyt) siihen pisteeseen, että päähenkilöt ovat saaneet sovittua riitansa, joka on alkanut tarinan ulkopuolella. Nyt kaipaisin radikaalia juonenkäännettä. Ei, en aio laittaa ketään kuolemaan. Ei, en aio laittaa ketään pettämään rakastaan. Ei, en aio laittaa ketään tappamaan ketään. Ei, en aio laittaa kumpaakaan naispuolista hahmoani raskaaksi. Sanoja tässä vaiheessa 41745. Näkemiin.

NaNo:n 20. päivä [tavoitteena 36100 sanaa]: Huono päivä kirjoittamisen kannalta. Kahdeksan tuntisen koulupäivän (joista viimeiset neljä tuntia istuimme kuumassa atk-luokassa ja tappelimme SolidWorksin kanssa) jälkeen olin vittuuntunut kaikkeen ja kaikkiin yleisesti. Pate tuli käymään, joten en päässyt purkamaan pahinta vitutustani edes kirjoittamiseen. Illalla yhdeksän aikoihin, kun pääsin viimein kirjoittamisen pariin totesin, että viimeiset kolme päivää minä olen kirjoittanut täyttä roskaa, no, jätin asian sikseen ja kirjoitin päivän sanakiintiön (1700 sanaa, edellen) paholaisesta, huuliharpusta ja hulluuden asteista. Paholainen soittaa huuliharppua - tykästyin ajatukseen, ehkäpä kirjoitan siitä myöhemmin ajan kanssa lisää. Sanoja on nyt kasassa 42827 sanaa ja NaNo:a on jäljellä enää YHDEKSÄN päivää ja SEITSEMÄN tuntia. Minun tulee ikävä rutiiniksi muodostuneita 1700 sanaa. En voi uskoa, että NaNo loppuu kohta - marraskuun alussa ajattelin sen olevan jonkinlainen helpotus, mutta koska minun ei ole kirjoitusprojektin takia tarvinnut luopua siitä vähäisestä sosiaalisesta elämästä mitä minulla on tai yrittää selvitä vähillä yöunilla tämä on ollut minulle oikein helppoa.

NaNo:n 21. päivä [tavoitteena 37800 sanaa]:Tuhat sanaa epäolennaista, sisällötöntä paskaa - kuitenkin laadukkaampaa ja mielekkäämpää kirjoittaa kuin ihmissuhdedraama, josta siis tässä aiemmin jotain puhunutkin´. Lopuista seitsemästäsadasta sanasta minulla ei ole pikkiriikkistäkään mielikuvaa, vannon sen. Tällä kertaa kirjoittaminen ei tuntunut ensinkään niin mielekkäältä kuin edellisenä päivänä, mutta selvisin lopulta kuitenkin YLLÄTTÄVÄN pienellä tuskalla. Mikä ei ole kylläkään varsinainen ihme jos kirjoittaa sellaista paskaa kuin päivän tuotos nyt oli.

NaNo:n 22. päivä [tavoitteena 39500 sanaa]:Palasin ihmissuhdedraaman pariin - aivot ovat sellaisessa ikävänlaisessa lukitustilassa, ettei niistä nyt saa irti oikein mitään muuta kuin keskinkertaista paskaa. En ole lainkaan tyytyväinen, mutta toisaalta oli ihan kiva kirjoittaa taas niin, ettei tarvinnut sen kummemmin miettiä 'Mitenhän tuonkin nyt ilmaisisi paremmin (korrektimmin)?' Niin, no, sanoja ompi kasassa tässä vaiheessa 47075 - joskaan ei ole aivan sataprosenttisen varma tarkasta lukemasta, mutta näin muistelisin. Hieman minua kaduttaa, etten käyttänyt hyvää inspiraatiota hyväkseni eilen illalla, kun nyt kirjoittaminen tuntuu taas jotenkin vastenmieliseltä. (Kuten jokainen voi ehkä huomata pään sisäinen tietoliikenne pätkii.)

NaNo:n 23. päivä [tavoitteena 41200 sanaa]: Niin, palasin siis ihmissuhdedraaman pariin, kun minusta alkoi tuntua, että olen vuodattanut jo kaiken vihan ja katkeruuden mitä olen pitänyt sisälläni ja kirjoittanut siitä vielä useammista näkökulmista. Totta puhuen tällä hetkellä ihmissuhdedraaman kirjoittaminen ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä, sillä pääsin kohtaan, jossa on niin useita vivahteita, että niitä kaikki on mahdoton puhkikuluttaa aivan lähiaikoina. Toisaalta, on sellainen kutina, että haluaisin kirjoittaa jotain muutakin kuin ihmissuhdedraamaa - mutta, koska en tasapaksuksi luonnehdittavaa, harmaata arkea ala kirjoittamaan huvin vuoksi sallin tämän lystin itselleni nyt ja säästän "taiteelliset visioni" joulukuulle, jolloin jatkan Tyhjän taivaan alle -novelliani. Sanoja kasassa 48710.