Jeshtash sentään! Tämä kirjoitus julistaa; kärsikää! Kuolkaa tylsyyteen, ihmiset! No, ei ole tarvis noteerata – säästätte siinä vain omaa aikaanne. Olen siis kerännyt tähän blogimerkintään edistymiseni NaNo-projektini kanssa. Linklink NaNooni.

NaNo:n 1. päivä [tavoitteena 1700 sanaa]: Kyllä vaan, kyllä vaan. Aloitin 50 000 sana kirjoitus operaation heti kahdentoista (0:00) jälkeen ja olin aivan yllättynyt, miten kivuttomasti se sujui, kun olin suunnitellut juonen etukäteen ja perehtynyt hahmoihini. Tarina alkoi lauseella “Seinät olivat niin tummat, että ne imivät itseensä kaiken värin”, joka itse asiassa kuvaa sitä yleisvaikutelmaa, mitä lähden tämän vuoden NaNo:ssa tavoittelemaan. Parissa tunnissa tulin kirjoittaneeksi 1000 sanaa, mikä oli kohtuullinen aloitus. Noiden tuhannen sanan puitteissa syntyi ensimmäinen luku, jossa kaksinaamainen tietokoneäly ja kunniallinen virkamies väänsivät kättä moraalisista kysymyksistä. Päivän ja illan aikana tekstiä kertyi vielä 2200 sanaa (neljä lukua) lisää eli sanoja kertyi loppujen lopuksi 3200.

NaNo:n 2. päivä [tavoitteena 3400 sanaa]: Kirjoittamista ei pidä koskaan lopettaa silloin, kun se tuntuu luontevimmalta - niinpä jätin tarinani vaiheille eilen ja tänä aamuna (6:15) saatoin vain imeytyä tajuntani virtaan. NaNo:n ulkopuoliset tekijät eli huono olo ja väsymys söivät aivojani, mutta sain kuitenkin kirjoitettua pitkän ja uuvuttavan dialogin korrektin poliitikon ja kirjailijan välille. Kirjailijan hahmo toimii kuten olen suunnitellut; passiivisesti (hahmoni toimivat niin yleensä aina), muut hahmot hakevat vielä muotoaan. Niin ja sanoja nyt kasassa kaiken kaikkiaan 5181.

NaNo:n 3. päivä [tavoitteena 5100 sanaa]: Aina ei voi sujua. Huomasin sen taas tänään. Onhan se toki ymmärrettävää koska NaNo on kuitenkin vielä aivan alkutekijöissään ja kun ottaa huomioon, etten ole viime vuoden NaNo:n jälkeen kirjoittanut juuri mitään - en ainakaan mitään pitkää tai edes hirveän kerronnallista tekstiä - enkä ole vielä oikein hyväksynyt ajatusta, että pitäisi kirjoittaa mitään ajattelematta. Eilen kriittinen silmäni oli tavallista tarkkaavaisempi ja viimeiset 400 sanaa olivat yhtä tuskaa. Sietämättömän käsittämätöntä paskaa. En halua lukea päivän tuotosta enää koskaan, niin hirveältä se tosiaan minun silmissäni näytti. No, 6700 sanaa kasassa, eiköhän tämä tästä vielä. Eniten pelottaa juoni, alku on sujunut kutakuinkin suunnitelmien mukaan, mitä nyt tällaisella kirjoitustahdilla sieltä on jäänyt oleellisia asioita puuttumaan aika paljonkin, loppukin minulla on päässäni, mutta entä se harmaa alue siinä keskellä? Siitä en tiedä mitään muuta kuin sen, että minun pitäisi tapattaa kolme kuudesta päähenkilöstäni. No, jos viikonloppuna miettisi sitä juonta.

NaNo:n 4. päivä [tavoitteena 6800 sanaa]: Tänään kirjoittaminen vaihteeksi sujui ilman sen kummempaa tuskailemista. Onnistuin kehittämään tarinan kannalta keskeistä ihmissuhdetta ja lopulta jouduin toteamaan, että perskeles sentään en ole keskittynyt mihinkään muuhun, tärkeämpää asiaan tai yksityiskohtaan yhtä hyvin kuin kahden päähenkilöni väliseen suhteeseen. Se oli eräällä tapaa jopa hyvin masentava huomio. En anna sen kuitenkaan haitata itseäni toistaiseksi - silloin tällöin pääsee unohtumaan, että tavoite on kuitenkin 50 000 sanaa ja että tekstin ei tarvitse, eikä pidäkään olla julkaisukelpoista. Sanoja kasassa 8416.

NaNo:n 5. päivä [tavoitteena 8500 sanaa]: Minulla ei taida olla aavistustakaan siitä, mitä kirjoitin, mutta ai, että teki hyvää vain suoltaa sitä tekstiä ja huomata, että tällä kertaa liikuttiin jopa ihan juonenkin kannalta olennaisissa jutuissa. Sanoja on tällä hetkellä 10163, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on yksi viidesosa NaNo:a valmiina. Taidan palkita itseni suklaalla.

NaNo: 6. päivä [tavoitteena 10200 sanaa]: Epäilemättä haasteellisinta juonellisen tarinan kirjoittamisessa on se juoni ja aivan erityisen haasteellisen juonellisen tarinan kirjoittamisesta tekee se, että juoneni ei ole vielä täydellisen hahmottunut niinpä päätin uhrata hieman aikaa asian hyväksi, mikä osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä pääsin etenemään juonikuvioideni kanssa jo niin hyvään vaiheeseen, ettei minun taas vähään aikaan tarvitse olla huolissani suuntaviitoista. En tietenkään suonut itselleni vapautusta kirjoittamisesta, vaikka juonin juonta tänään - ehei, kirjoitin kolme lukua, joiden kerronnallisuutta tarinan kehittymisen kannalta on syytä epäillä. Sanoja kertyi 12116.

NaNo:n 7. päivä [tavoitteena 11900 sanaa]: Ensimmäistä kertaa lyhyehkön kirjailijan urani aikana on sellainen tunne, että tämän tarinan minä haluan saattaa päätökseen, tämän tarinan minä haluan hioa ja viimeistellä. Kun huomaa ajattelevansa noin kirjoittaminen itsessään alkaa tuntua hyvin palkitsevalta. Tänään syvennyin päähenkilöni ja hänen isänsä molempia jalkojaan ontuvaan suhteeseen, mikä oli hyvin viihdyttävää, koska pidän hahmoista hyvin paljon - suunnittelin nämä hahmot alun perin toisenlaisiksi, mutta kuten joskus tapaa käydä, kun aloin kirjoittamaan nämä itse määräsivät kehityksensä suunnan. Sanoja kertyi 14011.