NaNo:n 16. päivä [tavoitteena 27200 sanaa]: Olen melko ylpeä itsestäni, olen kirjoittanut hirvittävän hyvää tekstiä tänään. Juoni edistyy, se muuttuu sitä mukaa, kun kirjoitan ja se on aivan uutta minulle, joka en yleensä suostu poikkeamaan etukäteen tarkkaan suunnitellusta juonesta - en edes silloin, kun se olisi tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Nautin hirveästi siitä, että pitää kirjoittaa paljon ja on niin vähän aikaa, siinä antaa itsensä tehdä niitä luovia ratkaisuja. Sanoja 29834.

NaNo:n 17. päivä [tavoitteena 28900 sanaa]: Kuten voimme huomata, minulla on vaikeuksia kirjata kohtaamiani epäkohtia, vastentahtoisuutta ja onnistumia blogiin. Eihän se näin tuskallista ollut viime vuonna? Ei, mutta toisaalta viime vuonna kaikki oli muutenkin toisin. Olen onnistunut tänä vuonna pysymään visusti suunnittelemassa juonessa ja no, yleisesti ottaen olen myös edennyt kiitettävästi. Ei liene mikään yllätys, etten muista enää puoliakaan siitä, mitä tulin kirjoittaneeksi, mutta tuntemukset ovat tällä hetkellä positiivisia. Enimmäkseen. Sanoja kertyi 31510.

NaNo:n 18. päivä [tavoitteena 29600 sanaa]: Marraskuun toiseksi viimeinen viikko on puolivälissä ja kirjoittaminen takkuaan hieman. Luulen, että se johtuu hyvinkin pitkälti parista hahmosta, jotka ovat nyt viime aikoina vähän lipsuneet lestistään ja se ärsyttää. En tiedä varmaksi, mutta siltä se nyt vaikuttaisi. Kaiken lisäksi juoni on sellaisessa vaiheessa, että vaatii minulta paljon tavallista enemmän aivotyöskentelyä kehittää siitä tekstiä. No, sanoja on nyt 33208.

NaNo:n 19. päivä [tavoitteena 31300 sanaa]: En ollut pyytänyt ja se tuli minulle täysin yllätyksenä. Elämä nimittäin. Tänään oli taas sellainen päivä, että jouduin tosissani tuskailemaan miten minä ehdin kirjoittamaan 1700 sanaa, kun aika ja kärsivällisyys eivät mitenkään riitä. No, niin ikävältä kuin kirjoittaminen taas tänään tuntuikin minun onnistui kuitenkin haalia päivän sanamäärä kassaan ja olla vieläpä jopa vähän tyytyväinen itseeni. En tosin voi sanoa olevani tyytyväinen siihen millä tavoin olen tuonut tarinani pääpahuksen motiiveja ilmi, mutta siis noin yleisesti ottaen tyytyväinen, että sain kuitenkin jotain aikaan. Sanoja noin 34900, tai jotain sinne päin.

NaNo:n 20. päivä [tavoitteena 33000 sanaa]: Aika omituista, että kirjoittamisen kanssa todellisia vaikeuksia on ollut vasta tällä kolmannella viikolla - yleensähän niitä pitäisi esiintyä toisella viikolla, tai niin olen ymmärtänyt. No, tänään oli sanoisinko perusnanoilua, eli hyvin pitkälti Hera, jonka näkökulmasta lukua kirjoitin, porautui muihin päähenkilöihin ja pohdiskeli heidän motiivejaan ja viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä käyttää valttikorttia; unet. Olen ehkä siitä hieman ”onneton” nanottaja, ettei oikein osaa käyttää unia tai takaamia sanamäärän kerryttämiseksi - tekstiä on nyt 33 lukua ja näihin lukuihin sisältyy vain yksi takaaman ja yksi uni. Juu, sanoja on nyt 37027.

NaNo:n 21. päivä [tavoitteena 34700 sanaa]: Puolessa toista tunnissa tuhat sanaa! Uskaltaisin veikata, että parempaan en pysty. Moisen kiirehtimisen ja huomattavan vaatimattomaan sanamäärän sepitän äidin 50-vuotissyntymäpäivien syyksi. Vaan minullapa ei ole häntää, koska olen kaksi päivää edellä aikataulusta. Tarinassa ei tapahtunut mitään edistyksellistä, mutta en siitä itseäni soimaa. Vielä kun keksisi selityksen näille Heran näkemille oudoille, kryptisille painajaisille, vaikka ei se kai ole olennaista. Minä en hirveästi pidä tarinoista, jotka tukeutuvat uniin, mutta toisaalta nyt on vähän sellainen olo, että ehkä nuo painajaiset voisivat selittää jotain, kertoa Herasta enemmän kuin mitä pystyn hänestä kertomaan hänen muun elämänsä yhteydessä. Huomasin muuten, että puhun yksinomaan Herasta, vaikka päähenkilöitä on jopa yhdeksän ja joista muutamat ovat jopa tärkeämmässä osassa ja esiintyneet tarinassa paljon enemmän kuin Hera. Hmm.. Ehkä se johtuu siitä, että Hera on hyvin paljon minun kaltaiseni. Enpä tiedä. Sanoja 38016.

 

NaNo:n 22. päivä [tavoitteena 36400 sanaa]: Sunnuntait ovat minulle aina niitä alakuloisia päiviä, mutta kas kummaa tänään se ei minua haitannut. Se, minkä eilen menetin otin tänään takaisin, eli olen jälleen sen kaksi päivää edellä. Jotkut sanovat, että etumatka latistaa inspiraation - en oikein tiedä, mitä tuohon nyt sanoisi, minulla ei ole kokemusta aiheesta, koska olen vain keskinkertainen kirjoittaja, joka kirjoittaa tunnollisesti - ei uskalla ottaa sitä riskiä, että jättäisi kirjoittamatta, mutta ei myöskään kirjoita 50 000 sanaa ensimmäisen viikon aikana. Niin, huomasin, että keskinkertaisuus, joka todettiin onnettomuudekseni opiskeluissa vainoaa minua NaNo:nkin kanssa. Mutta ei siitä sen enempää. Tosiaan, kirjoittaminen sujui tänään kivuttomasti ja juonikin otti pienen askeleen kehittyäkseen - en tosin ole edelleenkään varma, mitä teen sille harmaalle alueelle, josta minun on onnistunut täyttää vasta pieni osa, enkä minä itse asiassa tiedä enää lopustakaan. Olisiko tämä se viimeisen 10 000 sanan kriisi nyt? Sanoja ompi 40318.

NaNo:n 23 päivä [tavoitteena 38100 sanaa]: Mikä kummallisinta kirjoittaminen tuntuu jotenkin vastenmieliseltä, on vähän sellainen olo ettei oikein jaksaisi, mutta kun alkaa kirjoittamaan teksiä syntyy kuitenkin aivan itsestään. Alitajuisen kirjailijani siivittämää luovuutta, ilmeisesti. Palaset alkavat pikkuhiljaa oikeasti löytää omat paikkansa tässä hermottomaksi paisuneessa maailmankarttaa kuvastavassa palapelissä. Luulen, että kun marraskuun päätyttyä tulostan nämä aikaan saamani sivut ja seulon kohtaukset, jonka jälkeen suunnittelen juonen loppuun ja tammi-helmikuussa pyrin kirjoittamaan tämän loppuun ja vasta sen jälkeen alan oikeasti karsia sieltä pois epäolennaisuuksia, sekä tietysti muovata tekstiä sujuvammaksi. Minulla on tämän kaltaisen kirjoittamisen kanssa se ongelma, että ajatukseni pysyvät huonosti kasassa ja alan toistella itseäni - minulla pitää olla se tiukka ennalta määräytynyt tapa lähestyä jokaista hahmoa ja tilannetta, että voin itse sanoa pitäväni siitä. Huomaan, että kirjoittamisen suhteen olen paljon itsekriittisempi kuin piirtämisen suhteen. Enpä tiedä, mistä se johtuu. Sanoja on 42020.