Vittu juu, kirjoitin eilen ties kuinka mittavan valitusvirren ja kun tallensi sen tälle koulun koneenpaskalle niin siitä ei ole jäljellä käytännöllisesti katsoen mitään. Mie rakastan teknologiaa.

Tosiaan, olen koulussa. Tämä paikka ahdistaa minua – en voi mitään käsitellä sitä helvetinmoista turhautumista, joka minuun iskee, kun päivä päivältä selvemmin tajuan, että tämä ei ole sitä mitä minä haluan. Siksipä olen päättänyt lopettaa tämän leikin kesken (todettuani, että pään hakkaaminen seinään on epäterveellistä) ja hakea jonnekin itseäni kiinnostavalle alalle. Onko tässä nyt sitten mitään järkeä? On. Jokainen meistä osannee suorittaa yksinkertaisen plusmiinuslaskutoimituksen, joka kertonee meille, että koulun ja ammattialan vaihtaminen tässä vaiheessa ei juuri vaikuttaisi lopputulokseen (koska olen pitänyt joiltakin kursseilta 'omaa lomaa' voin olettaa, että opiskeluni venyisivät neljään vuoteen). Minä olen alusta asti tiennyt, ettei tämä ala ei oikeasti kiinnosta minua ja minua harmittaa, että olen lähes kaksi vuotta haaskannut aikaani tähän. Minulla ei ole ollut tarpeeksi rohkeutta etsiä muita mahdollisuuksia, koska täällä on ollut 'ihan kivaa' ja 'ainakin saa tehdä asiat vähän niin ja näin, eikä kukaan kysele'. Minua vituttaa, vituttaa aivan hirveästi. Mietin huolitaanko minua yhteenkään kouluun jos lähden täältä, mutta mietin myös sitä mitä minulle tapahtuu jos jään tänne.

Hassua kyllä, alkaa tämä blogin kirjoittaminenkin vaikuttaa niin maailman naurettavimmalta ja/tai turhimmalta hommalta, kun merkintöjen tekemiseen ei ole muutakaan syytä kuin kitistä tästä niin läpeensä "huonosta" ja "kurjasta" elämästä. No en tiijä. Ehkä jo huomenna jaksaa palata asian juurille.