Provinssirock 130609 ja vuosisadan pahin krapula (ihan vettä vain olen juonut).

Olimme vähän yli kaksi (14:00) Seinäjoella ja siitä loikimmekin oikopäätä porteista sisään ja Provinssin päälavan tuntumaan. Vaikka sää oli pilvinen ja enteili sadetta Don Johnsson Big Band sai polvet säpisemään. (Allekirjoittanut tunnustaa, että tuli päivän aikana notkuttua vähän enemmänkin, välittämättä siitä kuinka tyhmältä se mahtoikaan näyttää. Once in a lifetime.) Kotiteollisuus aloitti 16:00, muistaakseni, eikä siitä sen enempää. Olimme eturivissä ja mie en tiennyt puoliakaan niistä niijen biiseistä. No päivän kliimaksi saavutettiin kun Stam1na hyppäsi lauteille 18:00 aikoihin. (Minulla ei ole tähän mitään lisättävää. Se oli suuri ilon ja rakkauden hetki, jälleen kerran. Heh.) Stam1nan jälkeen läksimme Raised Fistiä kasselemaan. Joko Raised Fist on livenä ehdotonta parhautta tai sitten hyvä fiilis omilla kohdilla johtui siitä, ett Stam1na oli löylyttänyt meistä jo paskat pihalle, niin sanotusti. Luulen, että molemmat pitävät täsmällen yhtä hyvin paikkansa. Raised Fistin jälkeen katselimme vielä Opethin ja Amorphiksen keikit - ikävä kyllä, väsymys alkoi painaa päälle jo Opethin aikana niin pahasti, että Amorphista fiilistely muistutti lähinnä känniurpo-heilumista.

On kai sanomattakin selvää, että niskalihakset olivat paskana. Pohjelihakset ovat edelleen.

Ja vielä loppuun todettakoon että; sain sen opiskelupaikan! En osaa kuvitella sitä rajatonta pettymystä ja itseinhon määrää, mikäli en kyseistä opiskelupaikkaa olisi saanut. Uskon, että se olisi saanut miut luopumaan toivosta ja alistumaan kohtalooni.