Eikö (ruoka)kaupassa asioinnin perustana ole se, että yleensäkin on puutetta ruokatavarasta? Eivätkö ihmiset voisi miettiä, mitä sieltä kaupasta ostaa (tätä voisi miettiä vaikka silloin kun ahtaa turpaansa jääkaapin sisältöä) ja toteuttaa eräänlaisen kauppalistan (tyyli on vapaa). Eläinihmiskunnan kehittyneimmät yksilöt tai pienet ryhmittymät käyttävät tätä toimintamallia, mutta on myös niitä, joilta valmisruuan ja kivan mehutörpön valitseminen vaatii aivan kohtuuttoman paljon aivotoimintaa. Käsittääkseni nämä tälläiset "uunoilijat" lähtevät kauppareissulle samasta syystä kuin ne, jotka ovat ennalta laatineet "toimintasuunnitelman". Ikävä kyllä, uunoilijat "shoppailevat" ruokakaupassa, miettivät pitkään ja hartaasti, mitä tarvitsevat. 3-10 minuutin soutamisen ja huopaamisen jälkeen on hyvä päätyä ostamaan valmiskeittoa pakastepizzan sijaan. Mikä valinnan vaikeus.

Puoli tuntia valmisruuan ja kivan mehutörpön valitsemiseen on liikaa. Kahdesta valmisruuasta valitseminen ei ole erityisen romanttista. Etenkään, mikäli tämä jotenkin vaikeuttaa minun tehokasta asiointiani pakastetiskillä.
Odottelen.